Byrokratian rattaissa pyörimässä - Elämän aloittaminen Berliinissä.

Loppupeleissä muutettava omaisuus mahtui kahteen matkalaukkuun ja käsimatkatavaraan / henkilö. Mukana itsellä oli lähinnä vaatteita, kenkiä sekä tietysti tietokone ja pleikkari. Ainakin alkuun meillä on tarkoituksena asua kalustetuissa asunnoissa, joten tarvetta merikonttien lähetykselle tai muulle massiivisemmalle muutolle ei ollut.

Huokea aamupala.

Jotta elämän saa Berliinissä alkuun, on kohdattava mielenkiintoisia riippuvuussuhteita, jotka varmaan jokainen ratkaisee parhaaksi katsomallaan tavalla. Homma menee kutakuinkin näin:

Kaiken A ja O on se, että henkilöllä on osoite. Jos ei ole osoitetta, ei voi käytännössä tehdä mitään. Asunnon vuokraaminen ei kuitenkaan välttämättä onnistu, jos ei tietoja löydy SCHUFA:sta (ymmärtääkseni täkäläinen vastine luottotietojärjestelmälle), jota ei ole jos ei ole pankkitiliä, jota ei saa ellei ole osoitetta. Näin ollaan umpikujassa.

Osoitetta tarvitaan siihen, että pystyy ilmottautumaan asukkaaksi tiettyyn kaupunginosaan (jokaisella kaupunginosalla täällä on omat asukastoimistonsa - eli jos muuttaa niin asukkaaksi on ilmottauduttava uudestaan asukastoimistossa). Kun on osoite, on mahdollista saada pankkitili, mutta verkkopankkisopimusta taas ei ole mahdollista saada, mikäli ei ole saksalaista puhelinnumeroa, mitä taas ei ole mahdollista saada (paitsi pre-paid), mikäli ei ole pankkitiliä, mitä ei ole mahdollista saada, mikäli ei ole osoitetta...

Me hoidimme asian seuraavasti:

1. Etsimme asunnon, joka vuokrattiin kalustettuna ja jonka vuokraaja ei ollut kiinnostunut SCHUFAsta.
2. Heti kun vuokrasopimus oli allekirjoitettu, kävimme oman kaupunginosamme asukastoimistossa (Bürgeramt) ilmottautumassa asukkaaksi.
• Kannattaa varmistaa, että vuokrasopimus on voimassa kun käy ilmottautumassa asukkaaksi...
3. Kun olimme virallisesti asukkaita, lampsimme verotoimistoon verokortin toivossa. Tiedot siirtyvät kuitenkin muutaman päivän viiveellä, joten välitön käynti oli turha. Saimme kuitenkin jo seuraavalla kerralla palautettavan paperin mukaan.
4. Menimme pankkiin avaamaan tilit. Meillä oli varattu tähän jo etukäteen aika ja tämä osottautui hyväksi ratkaisuksi. Tilien avaamiseen kahdelle meni n. 1,5 h. Jo aikaa varatessa virkailija oli hyvin kiinnostunut vaimon työsopimuksesta.
5. Menimme hankkimaan puhelinliittymät.
6. Menimme taas seuraavana päivänä pankkiin (taas ajanvarauksella) ja saimme myös verkkopankkisopimuksen voimaan (tähän tarvittiin sitä saksalaistapuhelinliittymää). 

Ison kaljan katu? Onko se kadun päässä?
(kuva ei liity tekstiin)

Tuo Bürgeramt oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. Aluksi jonotettiin yhdelle luukulle vartin verran, että saatiin vuoronumero.  Vuoronumeron saatuamme odoteltiin kiltisti parin tunnin verran, että oma vuoro tuli. Alkuun vihaisen oloinen virkailija leppyi ilmeisesti vaimon sujuvasta saksan kielen taidosta ja saimme homman hoidettua.

Sairaskassaan eli Krankenkassseen liittyminen vaikuttaa hoituneen kivuttomasti jo ennalta, kun oli osoite johon tiedot lähettää. Edessä on vielä muiden sopivien vakuutusten valinta.

Hyviä vinkkejä byrokratian rattaissa kieppumiseen saimme jo ennalta Abenteuer in Berlin -blogin kirjoituksesta.

Nyt olemme virallisesti Berliinin asukkaita ja Vaimon Palkalla eläminen voi alkaa täysillä.

Tämän tolpan luona kuuluu odottaa palokuntaa.