Töhryjä vai urbaania taidetta?

Meneepä Berliinissä miltei minne tahansa, törmää aina spraymaalattuihin seiniin. Kävimme tutustumassa hieman lähemmin tähän ilmiöön Alternative Berlin Toursin "ilmaisella" kävelykierroksella.

Oppaamme oli itsekin katutaiteilija ja siten tarjosi erinomaista perspektiiviä tuohon taiteenlajiin, joka äkkinäisen silmään näyttää vain rumilta töherryksiltä lähitienoon seiniin. Alkuun käytiin läpi graffitien ja katutaiteen ero. Siinä missä graffitit maalataan seiniin, katutaide voi olla esimerkiksi seinään liimattuja kuvia. Syykin oli ilmeinen, mikäli poliisi saa kiinni graffitin tekemisestä on edessä sakot sekä korvaukset kiinteistönomistajalle graffitin poistamisesta.

Katutaiteilija taas liimatessaan taiteensa seinään syyllistyy roskaamiseen ja saa 15 euron sakot. Osasyynä graffitien suureen määrään Berliinissä on se, että oikeusteitse vaadittavat korvaukset graffitien poistosta ovat aikaavievä ja kallis prosessi, jonka päätteeksi taiteilijalla ei välttämättä edes ole varaa maksaa sanktioita. Tämän vuoksi kiinteistön omistajat yleensä antavat asian olla.

Kevään viikonloppumatkalla Riikaan kiinnitimme huomiota joka kadunkulmassa olleisiin valvontakameroihin. Berliini on tässä suhteessa Riian täydellinen vastakohta. Täällä on historiasta johtuen valvontakiintiö tullut täyteen ja valvontakamerat loistavat poissaolollaan. Kameroiden puute antaa taiteilijoille enemmän vapautta toteuttaa itseään.

Nämä veijarit olivat pieniä.

Paikallisessa Zitty -lehdessä oli elokuussa juttu Kreutzbergilaisesta 1UP -ryhmittymästä, joka pitää kaupunkia kankaanaan. Jutussa oli haastateltu tekijöitä, jotka olivat kasvaneet pojankoltiaisista aikuisiksi. Monet ryhmään kuuluvista henkilöistä ovat hyvin toimeentulevia ja käyvät päivätöissä. Öisin he kiertävät kaupunkia ja maalaavat mm. 1UP -logonsa näkyviin. Haastatellut henkilöt kertoivat, että he tekevät juttuaan jännityksen vuoksi. Ja kyllä, 1UP viittaa Marioon.

Bongaa 1UP.

Kierroksella selvisi hyvin yksityiskohtaisesti, kuinka vakavasti graffitein taistellaan sekä toisia ryhmittymiä että virkavaltaa vastaan. Graffiteja maalataan maineen, kunnian sekä siitä saatavan jännityksen vuoksi. Oleellisin asia on näkyvyys. Oma juttu pitää saada mahdollisimman näkyvään, mutta hankalasti saavutettavaan paikkaan, jotta se olisi näkyvillä mahdollisimman pitkään.

Hylätty rakennus.

Edellä olevassa kuvassa teksti Fuck off media Spree on kannanotto Spreen rantojen kaupallistumista vastaan. Kuvassa näkyvät rakennukset häviävät vähitellen kun tilalle rakennetaan toimistoja ja asuintaloja vähä kerrallaan hävittäen sen kulttuurin, mikä kerran joen rannalla kukoisti. Oppaamme kritisoi kovasti tapaa, jolla suuret yhtiöt tuhoavat rahalla taiteen ja katukulttuurin kaupungista. Esimerkkinä hän mainitsi Kunsthaus Tacheleen, joka vielä jokin aika sitten oli alternative -kulttuurin keskittymä.

Katutaiteessa voi olla myös huumoria mukana ja sitä voi tehdä ihan vain viihdyttääkseen ohikulkijoita. El Bocho -nimellä kulkeva taiteilija liimaa mm. humoristista dialogia käyviä valvontakameroita ympäri kaupunkia. Toinen taas maalaa numeroa 6 erinäisiin paikkoihin, omien sanojensa mukaan nopeuttaakseen Internetiä. Kutosia on kuulemma löytynyt mm. talojen seinistä, autoista sekä puistossa vaeltelevasta kulkukoirasta.

Valvontakamerat Kalle ja Bernd.

Katutaidetta toteutetaan myös suuremmassa koossa. Koko seinän kokoisia taideteoksia, muriaaleja, löytyy myös ympäri Berliiniä, kunhan silmät pitää auki. Vierailimme päivänä, jona Neil Armstrong kuoli, oheisen muriaalin luona ja vietimme hiljaisen hetken. Erikoisen teoksesta tekee se, että iltaisin läheisen autoliikkeen valot valaisevat seinän. Valonheittimet on suunnattu siten, että matkalla oleva lipputanko muodostaa varjon niin, että astronautin kädessä näyttää olevan lippu.

Astronautti päivän valossa.

Kolmen tunnin mittainen kierros meni yllättävän nopeasti ja avasi silmät monessakin mielessä. Kierroksen jälkeen kadulla kävellessä tulee kiinnitettyä paljon enemmän huomiota ympärillä oleviin töhryihin, niiden seasta kun alkaa nähdä puut metsältä. Lisäksi pintaraapaisu kulttuuriin laittoi pohtimaan, kuka tässä tarinassa onkaan pahis.