Lankomiehen pelisuositukset

Vaimon Palkalla eläessä on aikaa pelata videopelejä.

Olen täälläollessani saanut uudelleen kipinän pelata World of Tanks -massiivi-multi-rooli-fps-tankki-mitälie-peliä.

Steam -verkkopalvelu vasikoi hyvin tehokkaasti, mikäli joku kaverisi sattuu pelaamaan jotain. Näin myös lankomieheni sai tietää, että Vaimon Palkalla eläessä on aikaa pelata ja päätti antaa suosituksensa. Luotan hänen arvostelukykyynsä ja tässäpä teille ensimmäinen vierailijapostaus á la Lankomies; olkaapa hyvät:

Koska huomasin Steamin ystävällisten ilmoitusten kautta, että pelailet satunnaisesti World of Tanksia, ajattelin suosittaa tankkisimulaation vastapainoksi muutamaa muunlaista peliä jos kaipaat vaihtelua teräshirviöiden kolkotukseen. Kaksi peliä ovat viimeisen kuukauden ajalta jääneet pysyvimmin mieleeni kaiken tauhkan keskeltä. Molemmat ovat suhteellisen edullisia, eivät ole "suuren mittaluokan" pelejä, mutta pääasia niissä onkin ollut että niitä on ollut HAUSKA pelata. Tässäpä siis Vaimon Veljen kuukauden pelisuositukset:

1) The Walking Dead

The Walking Dead on samannimiseen sarjakuvaan (ja tv-sarjaan) pohjautuva episodimainen seikkailupeli. Pelin tekijä Telltale Games:han on tunnettu muun muassa uusimman Monkey Islandin ja Sam & Max -seikkailupelien tekijänä. The Walking Deadissa seurataan olosuhteiden uhriksi joutunutta historian professoria Lee:tä, joka zombie-apokalypsin seurauksena ottaa huostaansa vanhempansa kadottaneen pikkutyttö Clementinen.

Vaikket olisikaan sarjakuvien/sarjan fani, niin suosittelen peliä lämpimästi jos olet edes etäisesti puzzle/seikkailupelien ystävä. Vaikka tarina sijoittuukiin monta kertaa toistettuun zombien kuolleesta nousemiseen, niin peli onnistuu jollakin mystisellä tavalla sotkemaan kevyitä kauhun elementtejä, ongelmanratkaisua, pelihahmojen suhteiden kehittämistä ja valintoja - vieläpä onnistuneella tavalla. Pääpaino ei pelissä siis ole kuolleista heränneiden kurmottamisella, vaan toisten selviytyneiden kanssa pärjäämisellä.

Kuva: Telltalegames.com

Peli ilmoittaa itse mahtipontisesti "räätälöityvänsä pelaajan tekemien valintojen mukaan". Loppupeleissä valinnat tuntuvat joskus olevan lähinnä kosmeettisia (esim. itse voi kieltäytyä varastamasta hylättyjä varusteita, mutta oma ryhmä voi siltikin päättää demokraattisesti että varusteet otetaan), mutta omalla tavallaan karmaisevia. Vaikka jotain vääjäämättä tapahtuisi, niin itse voi vaikuttaa onko siihen myötävaikuttamassa vai vastustamassa.

Peli jakautuu viiteen episodiin (joista kolme on jo ladattavissa) joiden yhteishinta on 25 €. Jokaisen episodin läpipeluuseen kuluu omasta tahdista riippuen 2-3 tuntia, ja ensimmäisessä episodissa tehdyt päätökset voivat vaikuttaa vielä viidennessäkin. Pelissä on siis hyvä läpipeluupotentiaali. Suosittelen siis lämpimästi tätä vaikket olisi sarjaa nähnytkään, ja fanille tämä olisi jo pakko-ostos!

2) The Basement Collection

The Basement Collection ei ole itseasiassa yksi peli, vaan yhden varsin luovan pelintekijän (Edmund Mcmillenin) kokoelma pikkupelejä. Edmund on tyyppinä siitä hauska, että häntä eivät tunnu perinteiset pelintekijän rajoitukset tai sovinnaisuus paljoa pitelevän - varsinkin kun ottaa huomioon että hän tulee hyvin konservatiivisesta sekä äärikristillisestä perheestä. Kaikki pelit ovat (tai olivat) ilmaisessa jaossa eri pelisivuistoilla joille Ed nämä pelit maksua vastaan teki.

Tässä kokoelmassa pelejä on päivitetty, lisätty uutta sisältöä ja koristeltu hienoin rusetein. Miksi siis maksaisit ilmaisista peleistä? Yhdeksi syyksi riittäisi sanoa, että Edmund on pelimaailman Haruki Murakami: peleissä ei ole koko ajan räjähtävää äksöniä, suurten budjettien grafiikkaloistoa tai uusimpien pelien katu-uskottavuutta.

Sen sijaan niissä on Murakamin tavoin elämänkauneutta kuten pelissä Aether, jossa yksinäinen poika kiertää möhköfanttinsa kanssa maailman planeettoja ratkaisten asukkien yksinkertaisia, mutta eksistentialisuudessaan murskaavia ongelmia. Peleistä löytyy myös Murakamin tavoin huumavaa toistoa, kuten Meat boyssa, jossa verta valuva lihanpalanen yrittää pelastaa tyttöystävänsä laastaritytön ilkeältä tohtori sikiöltä (Edmundin mukaan tämän pelin tarina on niin surullinen että se saa jokaisen sitä pelanneen itkemään itsensä uneen loppuelämänsä ajan).

Kuva: Wikimedia Commons

Peleissä on Murakamin tavoin uskomattomia, yksinkertaisia oivalluksia elämän luonteesta kuten Coilissa, jossa elämän kehitys käydään läpi hiirtä kaartamalla.

Ennen kaikkea peleissä on kuitenkin elämän ahdistavuutta, Weltschmerzia, maailmanangstia, metafysiikalla kikkailua ja fatalistista toivottomuutta kuten koko paketin helmessä Time Fcuk:issa. En ole vähään aikaan vaikuttunut minkään pelin mekaniikasta, tarinasta ja tarinankerronnasta näin paljon kuin tämän viimeisin pelin tapauksessa. Se on uskomaton!

Kokoelman hinta on vaivaiset 4 €, joten riski kannattaa ehkä ottaa...