Vaimon Palkalla eläessä on aikaa opetella paikallista kieltä.
Kiitokset entiselle saksanopettajalleni
Olen lukenut saksaa yläasteella sekä lukiossa.
"Non scholae, sed..." ja niin edelleen.
Lukion jälkeen kieli jäi takaraivoon muhimaan ja muutamaa lomareissua lukuunottamatta sitä ei ole juurikaan käytetty. Tänne tultuamme oli selvää, että helpoin keino kohentaa kielitaitoa saksan suhteen olisi käydä kielikurssi. Tarjontaa tuntuu olevan kurssien osalta yllin kyllin ja tarjonnasta olikin aluksi hankala löytää tasokas, mutta edullinen paikka.
Päädyin valitsemaan opinahjokseni
DeutschAkademien,
joka tarjosi neljän viikon intensiivikurssia mielestäni sopivaan 205
euron hintaan. Hintaan sisältyy neljä viikkoa opetusta neljänä päivänä
viikossa kolmen tunnin ajan. Jotta opiskelijat sijoitettaisiin vaatimustasoltaan oikeantasoisiin ryhmiin, tulee tehdä tasokoe, jonka perusteella henkilölle annetaan CEFR [
kuvaus englanniksi tai
lyhyemmin suomeksi] -taso. Testi oli kirjallinen ja sisälsi pääosin kielioppi-, sanasto- sekä luetunymmärtämistehtäviä. Tuon raivostuttavan saksankokeen jälkeen tasokseni paljastui B2.
Tätä kirjoittaessa kielikurssia on neljästä viikosta kulunut kaksi ja voin sanoa olevani tyytyväinen. Opetus on saksaksi ja oudot sanat selitetään - kuten arvata saattaa - saksaksi. Opettajamme artikuloi kuitenkin selvästi (mitä ei voi sanoa paikallisista murteineen), joten opetusta on helppo seurata. Lukiossa vihaamaani akkusatiivien ja datiivien tankkaustakin olemme ehtineet jo harrastamaan, mutta pääpaino kurssilla on onneksi keskustelussa ja kommunikoinnissa. Tuppisuuta suomalaista helpottaa erinäisten teemojen ympärille rakennetut harjoitukset, joissa kerrotaan esimerkiksi kotimaasta.
 |
| Läksyistä ei pääse eroon, vaikka lähtisi vähän kauemmaskin karkuun. |
Ryhmäni koostuu 9 henkilöstä, joiden ikäjakauma on noin 21 vuodesta aina noin 40 vuotiaaseen asti. Onnekseni ryhmässäni ei ole muita suomalaisia, vaan kurssitoverit tulevat USA:sta, Mexikosta, Chilestä, Puolasta, Bulgariasta, Italiasta, Etelä-Koreasta sekä Etelä-Afrikasta.
Tässä välissä pitää kiittää suomen opetuslaitosta ja sitä, että suomalaisilla lehtoriksi halajavilla on pakollinen harjoittelu ulkomailla. Koen, että lehtori Korkeamäki teki aikoinaan hyvää työtä takoessaan päähämme kielioppisääntöjä sekä puhui erittäin hyvää ja ennenkaikkea saksalta kuulostavaa saksaa. Opetuksen taso on selvästi tunnustettu, koska entinen lukioni on saanut
PASCH -kunnialaatan.
Samaa en voi valitettavasti sanoa kuulopuheiden perusteella bulgarialaisen toverini opettajasta. Toverini hallitsee erittäin hyvin kielioppisäännöt, sanaston sekä muun muassa ne kirotut akkusatiivin ja datiivin, mutta hänen ääntämyksensä on kuin ajaisi Zetorilla kuoppaista tietä. Vahvasti venäjän kuuloista toisin sanoen. Ainakin osasyy tähän selvisi; Bulgaarin opettaja ei kuulemma ollut koskaan käynyt ulkomailla.
En väitä, että oma ääntämykseni olisi täydellistä - päinvastoin, teen paljon virheitä ja puhuessani natiivien kanssa toivon, että tekemäni virheet korjattaisiin.
Suomikuva kanssakurssilaisten mielissä
Mitä kurssitoverini sitten ovat tienneet Suomesta? Kukaan ryhmästä ei ole koskaan käynyt Suomessa. Silti he tiesivät, että Suomessa on kylmä. Tieto järvien puhtaudesta sekä järvikalojen yleisestä käytöstä ruoanlaitossa oli myös kantautunut Meksikoon saakka.
Toiselle tunnille piti tuoda kuva kotimaasta. Valitsin oheisen kuvan ja arvuutin, mikähän mahtaa olla kuvassa oleva rakennus.
 |
| Mikä on kuvassa oleva rakennus? |
Vastaukset olivat kesämökki, ulkohuussi, kalastusvälineiden kuivatuspaikka sekä kalansavustamo.
Suomalainen sauna tuntuu olevan etäisesti tuttu käsite, joskin opettajamme oli sitä mieltä, että saunan jälkeen otetaan vodkaa. Ehkä Saksassa...
Kurssi on tuonut jo nyt kielenkäyttöön sitä henkistä selkänojaa, jota lähdin sieltä hakemaan. Esimerkiksi USA:sta tulevan kurssitoverin kanssa on jo huomattavasti luontevampaa keskustella saksaksi kuin englanniksi, vaikka se hieman hitaampaa vielä onkin.
Olen huomannut kielikurssilla olevan ainakin yhden varjopuolen. Ei siinä että TV -ohjelmat ja elokuvat ovat täällä dubattuja, mutta viimeisen viikon aikana myös uneni ovat alkaneet olemaan dubattu saksaksi.
