Joulumarkkinoilla

Vaimon Palkalla eläessä on aikaa käydä joulumarkkinoilla.

Neljän viikon päästä joulu on jo ohi. Mutta sitä ennen sen odottamisesta täytyy ottaa kaikki irti. Joulumarkkinoista oltiin kuultu paljon etukäteen ja eilen oli aika lähteä ottamaan selvää, mistä tässä kaikessa on kyse.

Kulturbrauerei: Lucia Weinachtsmarkt

Kävimme tarkastamassa kahdet joulumarkkinat, Kulturbrauerein perinteisemmät Lucia-joulumarkkinat sekä Alexanderplatzin läheisyydessä olevat, jotka osottautuivat enemmän joulutivoliksi.

Mitä joulumarkkinat sitten ovat? Kuvailisin, että joulumarkinat ovat jotain, missä ei jää nälkä eikä jano. Joka toisessa myyntikojussa myydään Glühweinia, täkäläistä näkemystä glögistä. Ruokaa on tarjolla enemmän kuin ehtii syödä ja pientä ostettavaa on laidasta laitaan. Myynnissä on mm. paahdettuja kastanjoita, erilaisia paahdettuja pähkinöitä, crêpeksiä, villapaitoja, sinappia, havukoristeita, koriste-esineitä...

Kulturbrauerein sisäänkäynti. Edustalla soi kitaramusiikki.

Kulturbrauerein markkinoilla oli "tavallisten" myyntikojujen lisäksi useammasta maasta myyntikojuja sekä Absintherei, koju missä myytiin absinttipaukkuja. Kojun pitäjä näytti ohimennessämme olevan juuri tutustumassa omaan valikoimaansa. Tarviihan sitä tietää mitä muille myy.

Markkinatunnelmaa

Pohjoismaat olivat hyvin esillä, pääsääntöisesti Suomi ja Ruotsi. Suomikojuissa myytiin oikeaa glögiä sekä hunajaa, ruotsalaiset luottivat selvästi enemmän hirvien vetovoimaan. Hirvipehmoleluja, paitoja, pipoja ja glögiä hirvimukista.

Glögi - Finnischer Glühwein.

Mukavana yksityiskohtana, taustamusiikkina Kulturbrauereissa soi suomalainen tango. Tunnelma oli leppoisa ja vaikka tungos oli paikoitellen kova, ei ihmisillä tuntunut olevan kiire minnekään. Itsekin tuli ostettua muutamia pieniä yllätyksiä joulun ajan Suomi-vierailulle.

Tonttu vartioi kojun katolla.

 

Wintertraum ums Alexa

Vähän erilaista joulumeininkiä edusti "Wintertraum ums Alexa". Alexanderplatzille näkyy kaksi suurta maailmanpyörää, joista toista lähdimme tutkimaan tarkemmin. Maailmanpyörän ympärille olikin ilmestynyt koko korttelin kokoinen joulutivoli. Täällä tungos oli vielä Kulturbrauereita suurempi ja tunnelmakin hieman toisenlainen.

Maailmanpyörä ja vauhtipyöritin.

Tivoli, tai huvipuisto, piti sisällään kaikki ne kauheimmat kieputtimet, mitä voit huvipuistolta odottaakin. Lisäksi esillä oli pelejä, joissa voit menettää kaikki rahasi, Glühweinia, tulista currywurstia, Glühweinia sekä perinteisiä huvipuistolaitteita. Laitteissa kieppuvien ihmisten kirkuminen ei välttämättä ole se joulunodotuksen perinteisin äänimaailma, mutta täälläkin tunnelma oli mukavan leppoisa.

Joulumarkkinat ovat kyllä maineensa arvoisia ja mikäli mahdollisuus on, kannattaa käydä katsomassa. Ja juoda yksi lämmin Glühwein.

Vieraita kotimaasta

Vaimon Palkalla eläessä on aikaa toimia paikallisoppaana.

Paikallisopastettavina appivanhemmat

Ensimmäiset vieraat kotimaasta kävivät visiitillä. Anoppi ja Appiukko olivat tiistaista lauantaihin ja parhaamme mukaan yritimme keksiä heille tekemistä. Tuliaisiksi oli tilattu talvivaatteita, joiden lisäksi yllätyksenä tuli 3 pussia Turkinpippureita, Vaasan Ruispaloja sekä uusin Ilkka Remeksen kirja.

Kaksi pussia turkinpippureita vain hävisi. Etsintöjä jatketaan...

Hyvän ruoan perässä

Appivanhempien kanssa tutustuimme uusiin ravintoloihin, joista kolme on mainitsemisen arvoista:

• 12 Apostel aivan Savignyplatzin S-Bahn -aseman vieressä tarjoaa pizzaa. Paikka on iso ja hälinää on paljon, mutta ruoka oli hyvää. Palvelu oli hitaanpuoleista.

• Mikoto Sushi, Pappelallee 22. Hyvää ja edullista sushia sekä rivakkaa palvelua. Suosittelen ottamaan maistelulautasen kahdelle (hinta 22e alkukeittoineen) ja jättämään mukana tulevan teen ottamatta, niin saa enemmän sushia.

• Steakhouse Asador, Wilhelmstr 22. Olen pihvin ystävä ja tästä ravintolasta tuli ehdoton suosikkini. Valkosipulikeitto alkuruokana teki Appiukkooni suuren vaikutuksen. Pihvilaatuja on useita ja lisukkeet ja kastikkeet voi valita itse tai luottaa valmiisiin vaihtoehtoihin.

 

Muuta tekemistä

Päivät hujahtivat ja kävikin niin, että Appivanhemmat olivat jossain määrin paikallisoppaita meille. Anoppi oli jo etukäteen bongannut netistä, että heidän vierailunsa aikana käynnistyy Berlin Festival of Lights 2012. Homma ei alkuun vaikuttanut mitenkään ihmeelliseltä, mutta onneksi tuli käytyä katsomassa muutamia kohteita. Jos on mahdollista, kannattaa käydä katsomassa ainakin Brandenburgin portti sekä Hotel Adlon Kempinski iltavalaistuksessaan. Pelkkien värivalojen sijaan kyseessä on videoprojektorein toteutettu taide-elämys, jossa rakennukset heräävät eloon.

Appivanhempiin teki vaikutuksen tekniikan museo kaikessa laajuudessaan. 3,5 tunnin vierailu ei riittänyt koko museon kiertämiseen. Museoon pitää varata koko päivä ja evästä. Tai sitten voi syödä museon ravintolassa, jossa ruoka on halpaa mutta juomat kalliita.

Alexanderplatzilla oleva Saturn on myös käymisen arvoinen paikka. Kolmeen kerrokseen rakennettu jättigigantti pitää sisällään luultavasti kaikki tekniset vempaimet, jotka ihminen voi koskaan haluta omakseen. Näiden lisäksi siellä on uskomattoman paljon vempaimia, joita kukaan ei oikeasti tarvitse. Musiikkiosasto ansaitsee erityismaininnan laajuudestaan. Levyjä pystyy myös kuuntelemaan lukemalla levyn viivakoodin kuuntelupisteellä. Tarjolla on myös jonkin verran vinyyleitä.

Saturn. Kolmekerroksinen tekniikan ihmemaa Alexanderplatzilla.

Ikeassa käynnin maailmanennätys

Vaimon Palkalla eläessä on aikaa sisustaa.

Oletko koskaan käynyt Ikeassa? 

Ikea Berlin-Lichtenberg. Näitä on Berliinissä neljä.

Kuten olen useasti maininnut, muutimme Berliiniin hyvin kevein katamuksin. Pääosin muuttokuorman keveys johtuu siitä, että vuokraamamme asunnot ovat kalustettuja. Ensimmäinen asuntomme oli kalustettu tyylikkäästi suomalaiseen makuun sopivaksi. Asunnon rakenteellisista ominaisuuksista johtuvaa paria oudompaa ratkaisua lukuunottamatta asunto oli hyvinkin suomalainen. Ja kodikas.

Kaksi viikkoa sitten muutimme taas. Nykyinen asuntomme on remontoitu alle vuosi sitten ja mm. keittiö huokuu uutuuttaan. Minusta ja induktioliedestä on tullut jo ylimmät ystävät. Lieden nopeus ja helppous tekivät minuun vaikutuksen ensikokkaamalta.

Sisustuksen suhteen tässä asunnossa on suomalaisittain katsottuna muutamia sangen mielenkiintoisia ratkaisuja. Esimerkiksi vaatekaappeja ei tunneta. Vaatteet ovat makuuhuoneessa laatikoissa sekä avoimella ripustustangolla. Keittiössäkään ei ole astiakaappeja, vaan astiat ovat avohyllyillä. Olohuoneessa ei ole verhoja. Ja missään (paitsi kylpyhuoneessa) ei ole mattoja.

Olohuoneen laminaattilattia yhdistettynä verhottomuuteen ja matottomuuteen tekevät siitä hieman kaikuvan. Asiaan piti saada muutos ja viikonloppuna kävimme Vaimon kanssa Ikeassa etsimässä mattoa. Sisustettujen olohuoneiden seassa haahuillessamme silmiin osui matto, joka teki vaikutuksen edullisuudellaan että värimaailmaan sopivuudellaan. Win-win. Ja ei kun hakemaan mattoa varastosta.

Muutkin olivat ihastuneet kirkkaan vihreisiin, pörröisiin ja ehkä ennen kaikkea 29 euron hintaisiin mattoihin ja näytekappaleen alta löytyi vain myydyistä matoista revittyä pakkausjätettä. Pettyneinä palasimme kotiin tutkimaan Ikean sivuja todetaksemme, että maton kotiinkuljetus maksaisi 9 euroa. Toimitusaika oli arvioitu seuraavaksi perjantaiksi. Toisaalta kotiin kuljetetun maton vastaanotto voisi pahimmassa tapauksessa tarkoittaa päivän tai päivien kyttäystä kotona, mikä ei muuhun ohjelmaan sopisi. Liikkeestä mattoja pitäisi kuitenkin löytyä lisää jo heti maanantaina. Vaimon Palkalla eläessä ei rahaa tuhlata (varsinkin kun julkisiin on kuukausikortti), joten ei kun härkää sarvista ja maanantaina uudestaan Ikeaan.

Tällä kertaa olin varautunut Ikea-matkaan huolella. Tiesin mitä ja mistä varastosta olin hakemassa. Menomatkalla mietin, olisiko tavaratalokolossissa mahdollista oikaista. "Ainakaan koko yläkertaa ei tarvitsisi kiertää, sillä voisin lampsia sisääntulosta suoraan ravintolaan ja sieltä alakerran varastoon" ajattelin.

Teille, jotka ette ole käyneet Ikeassa varoituksen sana. Paikka on kuin huvipuistojen hullunkurinen talo. Sinne on suunniteltu yksi reitti, mikä kiertää koko hehtaarihallin kaksi kertaa. Kerran yläkerrassa, missä on sisustettuja esimerkkihuoneita ja kerran alakerrassa, missä on pikkutilpehööriä ja noutovarastot. Kerrosten väliin on suunniteltu pysähdys ravintolaan, missä myydään mm. lihapullia (täällä ne maksavat 4,95 €). Äkkiseltään voi näyttää siltä, että reitiltä ei ole edes mahdollista harhautua. Tämä on kuitenkin harhaluulo.

Se, kuinka tehokkaasti pystyin toimimaan yllätti itsenikin. Sisäänmennessä katsoin kelloa. 10:44. Ensin ravintolaan, sieltä alakertaan varastoon ja tihrustamaan uusia oikoreittejä.

Olin tyytyväinen jo siitä, että en joutunut kiertämään yläkertaa. Alakertaan saapuessani bongasin jo ensimmäisen oikoreitin. Kippo-osastolta suoraan matto-osastolle. Tyytyväisyyteni kasvoi. Mattoja oli varastossa! Matto kainaloon ja kohti kassoja. Muutaman kymmenen metrin jälkeen huomasin opasteen, jossa oli pienellä nuoli oikealle (valtaväylä meni suoraan) ja alla luki Ausgang. Oikealla oli ovi, josta pääsin oikasemaan suoraan pakettien noutovarastoon. Kyseisestä varastosta näkyi jo kassat, melkein maalissa. Itsepalvelukassan lisäksi vain yksi kassa oli käytössä ja siihen oli n. 10 henkilön jono. Jostain syystä täkäläiset pelkäävät näköjään itsepalvelukassaa, mikä mahdollisti minulle nopean läpipääsyn. Maksoin ostoksen ja lapsin ulos.

Katsoin kelloa. 10:52. Selvisin Ikeasta 8 minuutissa! Uskon tämän olevan uusi maailmanennätys ja henkireikä niille, jotka väkisin raahataan Ikeaan.

Lopputulos. Photobomber -mutteripannu on taas päässyt kuvaan.

Töhryjä vai urbaania taidetta?

Meneepä Berliinissä miltei minne tahansa, törmää aina spraymaalattuihin seiniin. Kävimme tutustumassa hieman lähemmin tähän ilmiöön Alternative Berlin Toursin "ilmaisella" kävelykierroksella.

Oppaamme oli itsekin katutaiteilija ja siten tarjosi erinomaista perspektiiviä tuohon taiteenlajiin, joka äkkinäisen silmään näyttää vain rumilta töherryksiltä lähitienoon seiniin. Alkuun käytiin läpi graffitien ja katutaiteen ero. Siinä missä graffitit maalataan seiniin, katutaide voi olla esimerkiksi seinään liimattuja kuvia. Syykin oli ilmeinen, mikäli poliisi saa kiinni graffitin tekemisestä on edessä sakot sekä korvaukset kiinteistönomistajalle graffitin poistamisesta.

Katutaiteilija taas liimatessaan taiteensa seinään syyllistyy roskaamiseen ja saa 15 euron sakot. Osasyynä graffitien suureen määrään Berliinissä on se, että oikeusteitse vaadittavat korvaukset graffitien poistosta ovat aikaavievä ja kallis prosessi, jonka päätteeksi taiteilijalla ei välttämättä edes ole varaa maksaa sanktioita. Tämän vuoksi kiinteistön omistajat yleensä antavat asian olla.

Kevään viikonloppumatkalla Riikaan kiinnitimme huomiota joka kadunkulmassa olleisiin valvontakameroihin. Berliini on tässä suhteessa Riian täydellinen vastakohta. Täällä on historiasta johtuen valvontakiintiö tullut täyteen ja valvontakamerat loistavat poissaolollaan. Kameroiden puute antaa taiteilijoille enemmän vapautta toteuttaa itseään.

Nämä veijarit olivat pieniä.

Paikallisessa Zitty -lehdessä oli elokuussa juttu Kreutzbergilaisesta 1UP -ryhmittymästä, joka pitää kaupunkia kankaanaan. Jutussa oli haastateltu tekijöitä, jotka olivat kasvaneet pojankoltiaisista aikuisiksi. Monet ryhmään kuuluvista henkilöistä ovat hyvin toimeentulevia ja käyvät päivätöissä. Öisin he kiertävät kaupunkia ja maalaavat mm. 1UP -logonsa näkyviin. Haastatellut henkilöt kertoivat, että he tekevät juttuaan jännityksen vuoksi. Ja kyllä, 1UP viittaa Marioon.

Bongaa 1UP.

Kierroksella selvisi hyvin yksityiskohtaisesti, kuinka vakavasti graffitein taistellaan sekä toisia ryhmittymiä että virkavaltaa vastaan. Graffiteja maalataan maineen, kunnian sekä siitä saatavan jännityksen vuoksi. Oleellisin asia on näkyvyys. Oma juttu pitää saada mahdollisimman näkyvään, mutta hankalasti saavutettavaan paikkaan, jotta se olisi näkyvillä mahdollisimman pitkään.

Hylätty rakennus.

Edellä olevassa kuvassa teksti Fuck off media Spree on kannanotto Spreen rantojen kaupallistumista vastaan. Kuvassa näkyvät rakennukset häviävät vähitellen kun tilalle rakennetaan toimistoja ja asuintaloja vähä kerrallaan hävittäen sen kulttuurin, mikä kerran joen rannalla kukoisti. Oppaamme kritisoi kovasti tapaa, jolla suuret yhtiöt tuhoavat rahalla taiteen ja katukulttuurin kaupungista. Esimerkkinä hän mainitsi Kunsthaus Tacheleen, joka vielä jokin aika sitten oli alternative -kulttuurin keskittymä.

Katutaiteessa voi olla myös huumoria mukana ja sitä voi tehdä ihan vain viihdyttääkseen ohikulkijoita. El Bocho -nimellä kulkeva taiteilija liimaa mm. humoristista dialogia käyviä valvontakameroita ympäri kaupunkia. Toinen taas maalaa numeroa 6 erinäisiin paikkoihin, omien sanojensa mukaan nopeuttaakseen Internetiä. Kutosia on kuulemma löytynyt mm. talojen seinistä, autoista sekä puistossa vaeltelevasta kulkukoirasta.

Valvontakamerat Kalle ja Bernd.

Katutaidetta toteutetaan myös suuremmassa koossa. Koko seinän kokoisia taideteoksia, muriaaleja, löytyy myös ympäri Berliiniä, kunhan silmät pitää auki. Vierailimme päivänä, jona Neil Armstrong kuoli, oheisen muriaalin luona ja vietimme hiljaisen hetken. Erikoisen teoksesta tekee se, että iltaisin läheisen autoliikkeen valot valaisevat seinän. Valonheittimet on suunnattu siten, että matkalla oleva lipputanko muodostaa varjon niin, että astronautin kädessä näyttää olevan lippu.

Astronautti päivän valossa.

Kolmen tunnin mittainen kierros meni yllättävän nopeasti ja avasi silmät monessakin mielessä. Kierroksen jälkeen kadulla kävellessä tulee kiinnitettyä paljon enemmän huomiota ympärillä oleviin töhryihin, niiden seasta kun alkaa nähdä puut metsältä. Lisäksi pintaraapaisu kulttuuriin laittoi pohtimaan, kuka tässä tarinassa onkaan pahis.

Mykkäelokuva ulkoilmassa

Edellisessä postauksessa lupailin, että blogistani ole tulossa sähköistä Berliini -opasta. Otetaan vähän takaisin, jos olet tulossa Berliiniin seuraavan puolentoista kuukauden aikana, kannattaa tarkistaa tämä.

Friedrichshainissa toimii nimittäin ulkoilmaelokuvateatteri. Alkuun ajatus ulkoilmaelokuvateatterista hämmensi. Tässä vaiheessa täytyy myöntää, että olen hifisti. En niin hifisti, että pistän kuukauden (vaimon) palkan verran rahaa pelkästään kotiteatterin kaapelointiin, mutta kuitenkin sen verran hifisti, että meillä elokuvat vuokrataan aina Blu-ray -formaatissa ja edellisessä kämpässä olohuoneen viihdekeskus oli rakennettu ajan kanssa ja harkiten.

Tämä "elokuvateatteri" sattui kuitenkin olemaan naapurustossa ja hinnaltaankin oli vielä edullinen, joten uteliaisuus heräsi.
 

Ohjelmaa. Myös kotimaista on tarjolla.

Jo ennen elokuviin menoa luimme useammasta lähteestä, että oma piknik -kori kannattaa ottaa mukaan. Piknik -koria ei kuitenkaan tullut muuttotavaroihin pakattua, joten kävimme alkuun syömässä lähipizzeriassa, jonne varmasti menemme uudemmankin kerran.

Berliinillä on ilmeisestikin pitkät perinteet ulkoilmaelokuvateattereille. Jo 1916 täällä on näytetty vastaavalla idealla ulkoilmaelokuvia kansalle. Vahingossa myös elokuvavalintamme osui tuon ajan henkeen sopivaksi. Elokuva oli The Artist, jonka molemmat muistivat vielä viime vuoden Oscar -gaalasta. Kyseinen elokuva on saanut palkintoja muuallakin, ja ainakin allekirjoittaneella ennakko-odotukset mustavalkoisesta, palkintoja keränneestä mykkäelokuvasta sai aikaan sellaiset ennakkoluulot, että meinasi jäädä tekemättä ja näkemättä. Onneksi ei jäänyt.

Sisäänmenoportti. Ainakin ollaan oikeassa paikassa...

Elokuva sopi miljööseen kuin (aseta tähän vertaus, jossa jokin asia sopii erittäin hyvin toiseen asiaan). Sekä ulkoilmaisuus, että mustavalkoisuus toimivat. Elokuva alkoi sen verran myöhään, että ulkona oli jo pimeää (mainoksia saimme katsella n. puolen tunnin verran...).

Oikeanpuoleisessa pytingissä myytiin elokuvapopcornia, -karkkia,
-olutta sekä -viiniä.

The Artist oli elokuvana aivan mahtava. Suosittelen sitä joksikin pimeäksi syysillaksi. Samoin voin suositella ulkoilmakinoa. Kokemuksena erittäin mieleenpainuva.

Jälkiviisaana on myös hyvä jakaa muutamia vinkkejä tuleville ulkoilmaelokuvannauttijoille:

• Ota lämpimästi vaatetta mukaan. Jotta elokuva näkyisi pitää auringon olla laskenut. Jos aurinko laskee, tulee viileä. Elokuva on yleensä pitkä ja se aika istutaan paikallaan. Huopa tai viltti ovat paikallisten keskuudessa erittäin suosittuja.
• Kannattaa hommata omat eväät mukaan etukäteen. Miltei kaikki olivat paremminvarustautuneita kuin me. Konkarit näyttivät ottaneen kolmen ruokalajin illallisen mukaan Tupperware -asetioihin pakattuna. Viineineen (viiniä myytiin paikan päälläkin 10€ / pullo -hintaan).
• Kuohuviini sopinee hyvin tunnelmaan, varaa sitä ainakin matkaan.
• Kannattaa tulla ajoissa paikalle. Paikkalippujärjestelmää ei ole käytössä, vaan paikat menevät ensin istumaan ehtiville. 

Istumapaikka, eväät ja valkokangas. Tiedän yhden Art Directorin,
joka saisi näppylöitä tuosta kankaan ryppyisyydestä...

Friedrichshainin ulkoilmaelokuvateatterin nettisivut löydät täältä.

Turistina Berliinissä (Osa 1)

Tarkoitus ei ole tehdä tästä blogista mitään Berliini -opasta, niitä on kyllä yllin kyllin. Tässä postauksessa käydään kuitenkin läpi ensimmäinen satsi asioita, mitä kanttaa tehdä Berliinissä. Minun mielestäni! Samankaltaisia postauksia on oletettavasti tulossa jatkossakin, jahka kaupunkiin tulee tutustuttua paremmin.

Fernsehturm Alexanderplatzilla

http://www.tv-turm.de/en/

Televisiotorni rakennettiin aikoinaan Itä-Saksan taidonnäytteeksi. Kyseinen torni näkyy miltei koko Berliinin alueella ja on kieltämättä varsin mahtipontinen rakennus.

TV-torni. Näkyy miltei joka puolella Berliiniä.

Nykyisellään tornin diskopallo-osassa toimii ravintola, jossa on pyörivä lattia. Itse aiemmin luulin, että koko diskopallon näköinen osuus pyörii ja sitä tuli tuijotettua ihan jonkin aikaa... Maisemat ovat hyvät ja alustan pyörimisen johdosta kattavat. Ulos löytäminen saattaa olla kuitenkin hankalaa, tarjoilijoiden olon helpottamiseksi pöydät ovat numeroituja.

Näkymä pöydästä on huima.

Ravintola on hintava, lisäksi ylösmeno maksaa. Käymisen arvoinen paikka kuitenkin. Suosittelen käymään aamupalalla ja menemään ajoissa, näin pääset huokeasti ja vähällä jonottamisella.

Stasin kuulusteluvankila

http://en.stiftung-hsh.de 

Berliinin laitamilla sijaitsee entinen Stasin kuulusteluvankila. Vankila on muutettu kiertokäyntikohteeksi ja paikkoihin pääsee tutustumaan opastetuilla kierroksilla, joita pitää entiset vangit!

Tähän tutustumista suosittelen lämpimästi nyt vielä kun entiset vangit pitävät kierroksia. Pääsääntöisesti kierrokset ovat saksaksi, mutta myös englanninkielisiä kierroksia löytyy. Kannattaa varata hyvissä ajoin, sillä ainakin englanninkieliset kierrokset ovat yleensä täyteen bookattuja.

Kuulusteluhuone. Jokaisella vangilla oli omansa.

Kyseisessä vankilassa on kuvattu myös kohtauksia suosittuun The Lives of Others -elokuvaan.

Sunnuntainen kirpputori Mauerparkissa

http://www.mauerparkmarkt.de/

Iso kirpputori Prentzlauer Bergin kaupunginosassa. Tavaraa on myynnissä ihan laidasta laitaan. Jos tarvitset jotain käyttöesinettä, se luultavasti löytyy täältä. Jos kojujen välissä haahuilu tekee nälkäiseksi on torilla myös ruoanmyyntikojuja. Täällä söin elämäni ensimmäisen (ja kieltämättä erittäin hyvän) kasvisrullakebabin).

Kirpputorilla on todella kova tungos, joten kannattaa varautua hitaaseen liikkumiseen. Paikalta voi kuitenkin tehdä löytöjä edulliseen hitaan. Joistain lähteistä on tosin tullut luettua, että nykyisellään Mauerparkin hintataso on berliiniläisittäin kallis.

Kirpputorin ulkopuolella on amfiteatteri, jossa ilmeisesti joka sunnuntai ainakin noin kahdelta on esitys. Esitys on kahden ihmisen voimin pystyyn laitettu, mutta hauskasti toteutettu. Se sisältää akrobatiaa ja sitä suomalaisten inhoamaa osallistuvaa teatteria. Itse yritin naamioitua kameran taakse, jottei nalli napsahtaisi... Osan esiintyjän yleisöstä raahaamista henkilöistä epäilen kuitenkin olleen sovittuja. Jos eksyy Mauerparkin kirpputorille, kannattaa varata kolme varttia ja katsoa esitys.

Esiintyminen sisälti aika paljon akrobatiaa.

Jules Verne -ravintola

http://www.jules-verne-berlin.de/

Jo ensimmäisellä käynnillä Berliinissä poikkesimme puolittain vahingossa Jules Verne -nimiseen ravintolaan aivan Kurfürsterdamin turistikadun lähettyvillä. Kyseinen ravintola vaikuttaa olevan paikallisten suosiossa ja heti Berliiniin saapumisen jälkeen piti käydä tarkistamassa oliko ravintola paikallaan. Ja olihan se!

Henkilökunta on ystävällistä ja ravintolan sijainti on rauhallisella paikalla. Meidän kantaruokapaikka. Ruoka on hyvää, annokset ovat riittäviä ja tunnelma on mukava. Kannattaa käydä ainakin kerran.

Kävelykierros Berliinin pelipaikoilla

http://www.newberlintours.com/daily-tours/free-tour.html

SANDEMANs New Europe järjestää "ilmaisia" kävelykierroksia useassa euroopan kaupungissa. Yllätys yllätys, niin myös Berliinissä. Kävelykierrokselle varataan paikat netistä, mutta osallistuminen ei maksa mitään. Osallistuminen maksetaan oppaalle kierroksen jälkeen, jos tuntuu että kierros oli maksamisen arvoinen.

Kierros oli erittäin hyvä. Lähtö tapahtui Brandenburgin portilta ja siitä matkattiin eteenpäin tutustuen  Berliinin historiallisesti (sekä myös nykyisesti) merkittävimpiin rakennuksiin ja paikkoihin. Itä-Aasian kulttuuria opiskellut Britti saattaa alkuun kuulostaa hieman eksoottiselta valinnalta oppaaksi kertomaan Berliinin historiasta, mutta oppaamme oli selvästi perehtynyt aiheeseen kunnolla.

Opas. Epäilemme hänen karanneen Hobitti -elokuvan kuvauksista.

"Ilmainen" kävelykierros kestää n. 3 tuntia ja sisältää yhden tauon. Kyseinen organisaatio järjestää myös muita (maksullisia) kierroksia.

Berliinin päärautatieasema (Berlin Hauptbahnhof)

Ei varsinaisesti mikään turistivetonaula, mutta mielestäni näkemisen arvoinen paikka. Jos olet (diplomi) insinööri, tykkäät logistiikasta tai junista, olet joskus pelannut Transport Tycoonia tai sinulla on silmää arkkitehtuurille, kannattaa käydä piipahtamassa.

Ylimpään kerrokseen saapuu junia. Samoin alimpaan.

Junia saapuu ja lähtee useampaan kerrokseen. Koko laitos sisältää perus matkainffojen ja lippujenostopaikkojen lisäksi pikaruokaloita, ei-niin-pikaruokaloita, kauppoja ja muita tavaraliikkeitä. Mainittakoon myös, että asemalla on myös sunnuntaisin auki oleva ruokakauppa (meidän lähi-Edeka, ilmoittaa edellisenä perjantaina, onko se sunnuntaina auki...).

Ravintoloissa on paikalliseen hintatasoon verrattuna huomattavasti korkeammat hinnat ja kovasti tungosta. Silti, näkemisen arvoinen paikka.

Suunnistusvinkki Berliinissä

Suunnistaminen tuottaa meillä välillä mielipiteiden vaihtoa. Siinä missä minä olen lähdössä oikealle, vaimo haluaa lähteä vasemmalle. Täytyy tunnustaa, että minulla on kyllä kohtuu huono suuntavaisto, varsinkin kun matkaan yhdistää metrolla ajelun, jolloin ilmansuunnat menevät vielä enemmän sekaisin.

Berliinissä suunnistaminen on kuitenkin helppoa. Jotta tämä onnistuu, sinulla tarvitsee olla kartta. Tämän jälkeen

1. Selvitä millä kadulla olet. Kadut ovat täällä merkitty hyvin, ainakin joka korttelin kulmasta näkyy mikä katu menee mihinkin suuntaan.
2. Katso missä on Fernsehturm.
3. Etsi kartasta katu jolla olet ja käännä kartassa oleva Alexanderplatz televisiotornin suuntaan.
4. Olet kartalla.
5. Lähde kulkemaan oikeaan suuntaan.

Frankfurter Tor. Kyseisessä risteyksessä on käytetty em. suunnistusvinkkiä.