Ilkka Remes - Ylösnousemus

Vaimon Palkalla eläessä on aikaa lukea kirjoja.

Lähestyvän joulun huomaa monesta asiasta. Kauppoihin alkaa tulemaan joulukoristeita, televisiossa näytetään joulumainoksia ja Ilkka Remes julkaisee uusimman teoksensa. Kaikki edellämainitut merkit ovat jo ilmassa. Joulu tulee tänäkin vuonna!

En lue kirjoja kovinkaan paljoa. Koulussa tuli luettua pakolliset klassikot, mutta myöhemmällä iällä olen tarttunut vain satunnaisiin kirjoihin. Remekset muodostavat kuitenkin poikkeuksen. Löysin kirjailijan viitisen vuotta sitten ja löytämisen jälkeen tulikin ahmittua hänen kaikki teoksensa todella nopeasti.

Remeksen kirjan käteen saaminen tekee hallaa yöunille. "Luen vielä tämän luvun" tulee vannottua itselleen hieman liian monta kertaa. Kunnes kello on neljä aamuyöllä.

Uusin Remes ei tee poikkeusta aiempiin, kirja on mielenkiintoinen ja vauhdilta ja vaarallisilta tilanteilta ei vältytä. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä juoni on suurilta piirteiltään samanlainen kuin muutamassa aiemmassakin - pahaa aavistamattomat tavikset työntävät tietämättä nokkansa keskelle suuremman kaliiperin tapahtumia.

En voi kuin ihmetellä Remeksen tahtia julkaista teoksiaan. Kirjailijalla on ilmeisesti samaan aikaan menossa useamman kirjan kirjoittaminen. Sysäyksen tämän uusimman teoksen syntyyn Remes on ilmeisesti saanut vuonna 2008 hieman vahingossa.

Remeksen kirjat on hyvä lukea tuoreina. Nopeasta julkaisutahdista johtuen kirjat ovat ajankohtaisia pitäen sisällään tapahtumia, jotka tuntuivat tapahtuvan vai hetki sitten.

482-sivuisen teosksen läpi koluaminen kesti n. viikon. Ja tuon viikon jälkeen oli taas tyhjyys. Olisi tehnyt mieli lukea jotain vauhdikasta, mutta en oikein keksinyt mitä se olisi. Vauhdikasta lukemista on ilmeisesti odotettava taas vuoden verran.

Tuleehan joulu ensi vuonnakin?

Joulumarkkinoilla

Vaimon Palkalla eläessä on aikaa käydä joulumarkkinoilla.

Neljän viikon päästä joulu on jo ohi. Mutta sitä ennen sen odottamisesta täytyy ottaa kaikki irti. Joulumarkkinoista oltiin kuultu paljon etukäteen ja eilen oli aika lähteä ottamaan selvää, mistä tässä kaikessa on kyse.

Kulturbrauerei: Lucia Weinachtsmarkt

Kävimme tarkastamassa kahdet joulumarkkinat, Kulturbrauerein perinteisemmät Lucia-joulumarkkinat sekä Alexanderplatzin läheisyydessä olevat, jotka osottautuivat enemmän joulutivoliksi.

Mitä joulumarkkinat sitten ovat? Kuvailisin, että joulumarkinat ovat jotain, missä ei jää nälkä eikä jano. Joka toisessa myyntikojussa myydään Glühweinia, täkäläistä näkemystä glögistä. Ruokaa on tarjolla enemmän kuin ehtii syödä ja pientä ostettavaa on laidasta laitaan. Myynnissä on mm. paahdettuja kastanjoita, erilaisia paahdettuja pähkinöitä, crêpeksiä, villapaitoja, sinappia, havukoristeita, koriste-esineitä...

Kulturbrauerein sisäänkäynti. Edustalla soi kitaramusiikki.

Kulturbrauerein markkinoilla oli "tavallisten" myyntikojujen lisäksi useammasta maasta myyntikojuja sekä Absintherei, koju missä myytiin absinttipaukkuja. Kojun pitäjä näytti ohimennessämme olevan juuri tutustumassa omaan valikoimaansa. Tarviihan sitä tietää mitä muille myy.

Markkinatunnelmaa

Pohjoismaat olivat hyvin esillä, pääsääntöisesti Suomi ja Ruotsi. Suomikojuissa myytiin oikeaa glögiä sekä hunajaa, ruotsalaiset luottivat selvästi enemmän hirvien vetovoimaan. Hirvipehmoleluja, paitoja, pipoja ja glögiä hirvimukista.

Glögi - Finnischer Glühwein.

Mukavana yksityiskohtana, taustamusiikkina Kulturbrauereissa soi suomalainen tango. Tunnelma oli leppoisa ja vaikka tungos oli paikoitellen kova, ei ihmisillä tuntunut olevan kiire minnekään. Itsekin tuli ostettua muutamia pieniä yllätyksiä joulun ajan Suomi-vierailulle.

Tonttu vartioi kojun katolla.

 

Wintertraum ums Alexa

Vähän erilaista joulumeininkiä edusti "Wintertraum ums Alexa". Alexanderplatzille näkyy kaksi suurta maailmanpyörää, joista toista lähdimme tutkimaan tarkemmin. Maailmanpyörän ympärille olikin ilmestynyt koko korttelin kokoinen joulutivoli. Täällä tungos oli vielä Kulturbrauereita suurempi ja tunnelmakin hieman toisenlainen.

Maailmanpyörä ja vauhtipyöritin.

Tivoli, tai huvipuisto, piti sisällään kaikki ne kauheimmat kieputtimet, mitä voit huvipuistolta odottaakin. Lisäksi esillä oli pelejä, joissa voit menettää kaikki rahasi, Glühweinia, tulista currywurstia, Glühweinia sekä perinteisiä huvipuistolaitteita. Laitteissa kieppuvien ihmisten kirkuminen ei välttämättä ole se joulunodotuksen perinteisin äänimaailma, mutta täälläkin tunnelma oli mukavan leppoisa.

Joulumarkkinat ovat kyllä maineensa arvoisia ja mikäli mahdollisuus on, kannattaa käydä katsomassa. Ja juoda yksi lämmin Glühwein.

Viikon Video: Vapauta sisäinen Bondisi

Vaimon Palkalla eläessä on aikaa odottaa hypetettyjä elokuvia.

Jos et ole elänyt pullossa viimeistä kuukautta tiedätkin, että uusin James Bond -elokuva, Skyfall, on tuloillaan. Suomen ensi-ilta on ollut eilen perjantaina, mutta täällä ensi-iltaa joudutaan odottamaan 1.11. asti.

Joko itse olen kiinnittänyt asiaan vain enemmän huomiota, tai sitten Skyfall -elokuvan markkinointi on ollut huomattavasti aggressiivisempaa kuin aiempien Bond -elokuvien. Daniel Craigin naamaa on näkynyt niin metropysäkeillä, televisiossa kuin myös nyt jo loppuneessa Festival Of Lightseissakin.

Markkinointiin liittyy tämänkertainen Viikon Videokin, missä tavalliset ihmiset viritetään agenttitunnelmaan Antwerpenin keskusrautatieasemalla.

Vauhdikasta viikonloppua!

Vieraita kotimaasta

Vaimon Palkalla eläessä on aikaa toimia paikallisoppaana.

Paikallisopastettavina appivanhemmat

Ensimmäiset vieraat kotimaasta kävivät visiitillä. Anoppi ja Appiukko olivat tiistaista lauantaihin ja parhaamme mukaan yritimme keksiä heille tekemistä. Tuliaisiksi oli tilattu talvivaatteita, joiden lisäksi yllätyksenä tuli 3 pussia Turkinpippureita, Vaasan Ruispaloja sekä uusin Ilkka Remeksen kirja.

Kaksi pussia turkinpippureita vain hävisi. Etsintöjä jatketaan...

Hyvän ruoan perässä

Appivanhempien kanssa tutustuimme uusiin ravintoloihin, joista kolme on mainitsemisen arvoista:

• 12 Apostel aivan Savignyplatzin S-Bahn -aseman vieressä tarjoaa pizzaa. Paikka on iso ja hälinää on paljon, mutta ruoka oli hyvää. Palvelu oli hitaanpuoleista.

• Mikoto Sushi, Pappelallee 22. Hyvää ja edullista sushia sekä rivakkaa palvelua. Suosittelen ottamaan maistelulautasen kahdelle (hinta 22e alkukeittoineen) ja jättämään mukana tulevan teen ottamatta, niin saa enemmän sushia.

• Steakhouse Asador, Wilhelmstr 22. Olen pihvin ystävä ja tästä ravintolasta tuli ehdoton suosikkini. Valkosipulikeitto alkuruokana teki Appiukkooni suuren vaikutuksen. Pihvilaatuja on useita ja lisukkeet ja kastikkeet voi valita itse tai luottaa valmiisiin vaihtoehtoihin.

 

Muuta tekemistä

Päivät hujahtivat ja kävikin niin, että Appivanhemmat olivat jossain määrin paikallisoppaita meille. Anoppi oli jo etukäteen bongannut netistä, että heidän vierailunsa aikana käynnistyy Berlin Festival of Lights 2012. Homma ei alkuun vaikuttanut mitenkään ihmeelliseltä, mutta onneksi tuli käytyä katsomassa muutamia kohteita. Jos on mahdollista, kannattaa käydä katsomassa ainakin Brandenburgin portti sekä Hotel Adlon Kempinski iltavalaistuksessaan. Pelkkien värivalojen sijaan kyseessä on videoprojektorein toteutettu taide-elämys, jossa rakennukset heräävät eloon.

Appivanhempiin teki vaikutuksen tekniikan museo kaikessa laajuudessaan. 3,5 tunnin vierailu ei riittänyt koko museon kiertämiseen. Museoon pitää varata koko päivä ja evästä. Tai sitten voi syödä museon ravintolassa, jossa ruoka on halpaa mutta juomat kalliita.

Alexanderplatzilla oleva Saturn on myös käymisen arvoinen paikka. Kolmeen kerrokseen rakennettu jättigigantti pitää sisällään luultavasti kaikki tekniset vempaimet, jotka ihminen voi koskaan haluta omakseen. Näiden lisäksi siellä on uskomattoman paljon vempaimia, joita kukaan ei oikeasti tarvitse. Musiikkiosasto ansaitsee erityismaininnan laajuudestaan. Levyjä pystyy myös kuuntelemaan lukemalla levyn viivakoodin kuuntelupisteellä. Tarjolla on myös jonkin verran vinyyleitä.

Saturn. Kolmekerroksinen tekniikan ihmemaa Alexanderplatzilla.

Viikon Video: Nightwishia väärin kuultuna

Vaimon Palkalla eläessä on aikaa pitää vapaata bloggaamisesta.

Edellisen blogikirjoituksen jälkeen Suomen kovin vientituote Nightwish repäisi taas ja laittoi solistin vaihtoon kesken kiertueen. Itse en ollut mikään hirveä Anette Olzon -fani ja varsinkin keikoilla tuntui, että jotain jäi puuttumaan. Mielenkiinnolla odotan, saako Floor Janssen kiertueen päätyttyä pysyvän pestin. Olen varovaisen optimistinen ainakin niiden parin keikkavideon perusteella mitä olen nähnyt.

Tässä välissä kiroan hieman paikallista Teostoa, GEMA:a. Kyseinen taho on vaatinut, että YouTube ei näytä videoita, joissa on ääniraita joiden tekijänoikeudet kuuluvat heille. Ja tällaisia videoita on paljon (melkein kaikki suurimmat levy-yhtiöt kuuluvat GEMA:n alle). Koska nykyisin on muotia laittaa musiikkia miltei kaikkien videoiden taustaksi, oheinen kuva tervehtii turhan usein YouTubessa.

Hyvää päivänjatkoa, t. GEMA

Tämänviikkoinen video on YouTuben mittakaavassa jo ikäloppu, mutta ansaitsee paikan Viikon Videona mikäli et satu kuulumaan niihin kolmeentoista miljoonaan, jotka video ovat jo nähneet. Hauskat väärinkuullut lyriikat toimivat hyvin kuvitettuina ja samalla voidaan miettiä kumpi oli parempi, Tarja vai Anette?

Lankomiehen pelisuositukset

Vaimon Palkalla eläessä on aikaa pelata videopelejä.

Olen täälläollessani saanut uudelleen kipinän pelata World of Tanks -massiivi-multi-rooli-fps-tankki-mitälie-peliä.

Steam -verkkopalvelu vasikoi hyvin tehokkaasti, mikäli joku kaverisi sattuu pelaamaan jotain. Näin myös lankomieheni sai tietää, että Vaimon Palkalla eläessä on aikaa pelata ja päätti antaa suosituksensa. Luotan hänen arvostelukykyynsä ja tässäpä teille ensimmäinen vierailijapostaus á la Lankomies; olkaapa hyvät:

Koska huomasin Steamin ystävällisten ilmoitusten kautta, että pelailet satunnaisesti World of Tanksia, ajattelin suosittaa tankkisimulaation vastapainoksi muutamaa muunlaista peliä jos kaipaat vaihtelua teräshirviöiden kolkotukseen. Kaksi peliä ovat viimeisen kuukauden ajalta jääneet pysyvimmin mieleeni kaiken tauhkan keskeltä. Molemmat ovat suhteellisen edullisia, eivät ole "suuren mittaluokan" pelejä, mutta pääasia niissä onkin ollut että niitä on ollut HAUSKA pelata. Tässäpä siis Vaimon Veljen kuukauden pelisuositukset:

1) The Walking Dead

The Walking Dead on samannimiseen sarjakuvaan (ja tv-sarjaan) pohjautuva episodimainen seikkailupeli. Pelin tekijä Telltale Games:han on tunnettu muun muassa uusimman Monkey Islandin ja Sam & Max -seikkailupelien tekijänä. The Walking Deadissa seurataan olosuhteiden uhriksi joutunutta historian professoria Lee:tä, joka zombie-apokalypsin seurauksena ottaa huostaansa vanhempansa kadottaneen pikkutyttö Clementinen.

Vaikket olisikaan sarjakuvien/sarjan fani, niin suosittelen peliä lämpimästi jos olet edes etäisesti puzzle/seikkailupelien ystävä. Vaikka tarina sijoittuukiin monta kertaa toistettuun zombien kuolleesta nousemiseen, niin peli onnistuu jollakin mystisellä tavalla sotkemaan kevyitä kauhun elementtejä, ongelmanratkaisua, pelihahmojen suhteiden kehittämistä ja valintoja - vieläpä onnistuneella tavalla. Pääpaino ei pelissä siis ole kuolleista heränneiden kurmottamisella, vaan toisten selviytyneiden kanssa pärjäämisellä.

Kuva: Telltalegames.com

Peli ilmoittaa itse mahtipontisesti "räätälöityvänsä pelaajan tekemien valintojen mukaan". Loppupeleissä valinnat tuntuvat joskus olevan lähinnä kosmeettisia (esim. itse voi kieltäytyä varastamasta hylättyjä varusteita, mutta oma ryhmä voi siltikin päättää demokraattisesti että varusteet otetaan), mutta omalla tavallaan karmaisevia. Vaikka jotain vääjäämättä tapahtuisi, niin itse voi vaikuttaa onko siihen myötävaikuttamassa vai vastustamassa.

Peli jakautuu viiteen episodiin (joista kolme on jo ladattavissa) joiden yhteishinta on 25 €. Jokaisen episodin läpipeluuseen kuluu omasta tahdista riippuen 2-3 tuntia, ja ensimmäisessä episodissa tehdyt päätökset voivat vaikuttaa vielä viidennessäkin. Pelissä on siis hyvä läpipeluupotentiaali. Suosittelen siis lämpimästi tätä vaikket olisi sarjaa nähnytkään, ja fanille tämä olisi jo pakko-ostos!

2) The Basement Collection

The Basement Collection ei ole itseasiassa yksi peli, vaan yhden varsin luovan pelintekijän (Edmund Mcmillenin) kokoelma pikkupelejä. Edmund on tyyppinä siitä hauska, että häntä eivät tunnu perinteiset pelintekijän rajoitukset tai sovinnaisuus paljoa pitelevän - varsinkin kun ottaa huomioon että hän tulee hyvin konservatiivisesta sekä äärikristillisestä perheestä. Kaikki pelit ovat (tai olivat) ilmaisessa jaossa eri pelisivuistoilla joille Ed nämä pelit maksua vastaan teki.

Tässä kokoelmassa pelejä on päivitetty, lisätty uutta sisältöä ja koristeltu hienoin rusetein. Miksi siis maksaisit ilmaisista peleistä? Yhdeksi syyksi riittäisi sanoa, että Edmund on pelimaailman Haruki Murakami: peleissä ei ole koko ajan räjähtävää äksöniä, suurten budjettien grafiikkaloistoa tai uusimpien pelien katu-uskottavuutta.

Sen sijaan niissä on Murakamin tavoin elämänkauneutta kuten pelissä Aether, jossa yksinäinen poika kiertää möhköfanttinsa kanssa maailman planeettoja ratkaisten asukkien yksinkertaisia, mutta eksistentialisuudessaan murskaavia ongelmia. Peleistä löytyy myös Murakamin tavoin huumavaa toistoa, kuten Meat boyssa, jossa verta valuva lihanpalanen yrittää pelastaa tyttöystävänsä laastaritytön ilkeältä tohtori sikiöltä (Edmundin mukaan tämän pelin tarina on niin surullinen että se saa jokaisen sitä pelanneen itkemään itsensä uneen loppuelämänsä ajan).

Kuva: Wikimedia Commons

Peleissä on Murakamin tavoin uskomattomia, yksinkertaisia oivalluksia elämän luonteesta kuten Coilissa, jossa elämän kehitys käydään läpi hiirtä kaartamalla.

Ennen kaikkea peleissä on kuitenkin elämän ahdistavuutta, Weltschmerzia, maailmanangstia, metafysiikalla kikkailua ja fatalistista toivottomuutta kuten koko paketin helmessä Time Fcuk:issa. En ole vähään aikaan vaikuttunut minkään pelin mekaniikasta, tarinasta ja tarinankerronnasta näin paljon kuin tämän viimeisin pelin tapauksessa. Se on uskomaton!

Kokoelman hinta on vaivaiset 4 €, joten riski kannattaa ehkä ottaa...

Viikon Video: Michael Bolton fanittaa

Vaimon Palkalla eläessä on aikaa katsoa elokuvia.

Täkäläiset videovuokraamot ovat mahtavia. Elokuvan voi vuokrata eurolla ja myymälät ovat auki pitkään. Vaimon Palkalla eläessä on tullut katsottua jo useita elokuvia, mutta ihan seuraavan kaltaiseen suoritukseen en ole vielä päässyt.

Michael Boltonkin taitaa elää Vaimon Palkalla. Viimeaikoina musiikkiuran sijaan hän on tuntunut keskittyvän enemmän näyttelemiseen. Oheinen video kuitenkin todistaa, että hänellä on lahjoja molempiin.

The Lonely Island on kolmen amerikkalaisen komedia- / musiikkiryhmä, joka on tehnyt musiikkia sekä sketsejä mm. Saturday Night Live -ohjelmalle. Yhdessä Michael Boltonin kanssa toteutettu video on kyllä mielestäni ehdotonta timanttia. Enkä usko 90 miljoonan muun katsojankaan olevan väärässä.

Videon perusteella Michael Bolton voisi esittää vastaisuudessa kaikki osat kaikissa elokuvissa.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa!