"Se on menoa nyt" ilmoitti vaimo iloisesti puhelimessa eräänä maanantai-iltapäivänä. Kyynisenä ihmisenä halusin kuitenkin varmistuksen että mitä menoa ja minne, vaikka kyseistä tietoa oli odotettu jo hyvän aikaa.
Vaikka vähän oli uskaltanut jo toivoa ja miettiä, että mitä sitä sitten tekee jos lähtö tulee, tuli kaikki hyvin nopeasti. Oli jo selvää, että yritämme hankkiutua mahdollisimman tehokkaasti kaikesta irtaimistosta eroon, mutta silti tuntui että tavaraa on paljon. Uusiin koteihin lähtivät televisio, kotiteatteri, auto, kalusteet sekä osa astioista. Mielenkiintoista, kuinka paljon ihminen pystyy haalimaan tavaraa nurkkiinsa vain muutamassa vuodessa.
Omalta osaltani lähtövalmistelut alkoivat kuitenkin lopputilin ottamisesta. Uutta työpaikkaa en halunnut alkuun vielä lähteä hankkimaan - nyt opiskellaan kieltä ja kulttuuria.
Tämä blogi yrittää kuvata sitä, miltä tuntuu Elää Vaimon Palkalla Berliinissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti