sunnuntai 5. elokuuta 2012

Yllätys naapurustossa - Oktoberfestin etkot

"Lähdetäänkö katsomaan, mitä kotimetroasemamme luona tapahtuu?" kysyi vaimo tultuaan töistä perjantaina. Lähimpien metroasemien väliin oli rakennettu jotain jo kolmatta päivää ja perjantaina alkoi epämääräinen mölinä kuulumaan lähimmän aseman suunnasta. Kauppareissulla oli hyvä käydä ihmettelemässä mitä siellä oikein tapahtuu.

Ja siellähän tapahtui! Täysin pyytämättä ja yllättäen oli viereemme rakentunut maailman pisin (mailin mittainen) Biergarten. Berliiniin Olutfestarit 2012 olivat käynnissä. Perjantaina kävimme vain pyörähtämässä paikalla. Ihmismassat velloivat hitaasti eteenpäin kävelykatua pitkin ja tungos oli melkoinen. Asettelu muistutti ehkä lähinnä messuja. Messuja, joista sai ostettua olutta.

Eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti.


Paikalla oli useita 'näytteilleasettajia', jotka auliisti möivät tuotteitaan messuhintaan. Useassa paikassa näytti olevan lasipantti (kuten täällä muutenkin Biergarteneissa on tapana n. 3 euroa minkä saa takaisin kun palauttaa tuopin), mutta monilla näytti olevan mukanaan myös oma pikku tuopponen. Useissa paikoissa mainostettiin 0,2l olutta 1,5 euron hintaan. Olutkojujen välissä oli myös paljon erilaista nopeaa ruokaa tarjolla. Bruchettoja, sämpylöitä, pihvejä, hampurilaisia sekä tietenkään unohtamatta Currywurstia. Tähän piti tutustua tarkemmin.

Lauantaina kierros aloitettiin sitten virallisesti olutkadun päästä. Päässä myytiin 3,5 euron hintaan ProBier Krug -kokeilutuoppi johon sai sitten ostettua noita 1,5 euron oluita. Olutkiihkoilijoille tiedoksi, että ennen jokaista täyttöä tuoppi pestiin ja se jäi oikeaoppisesti kosteaksi maistelua varten. Kokeilutuopillisen sijaan kojuista olisi toki saanut ostettua olutta kojusta riippuen aina kahden litran kolpakkoon asti.

Ihmismassassa tuli vastaan paljon AngryBirds -aiheista tavaraa.
Haahuilun ja oluenjuonnin lisäksi pitkin katua oli 19 esiintymislavaa, joissa oli tarjolla musiikkiesityksiä laidasta laitaan. Useammassa oli tarjolla Rock -henkistä renkutusta, mutta pariin otteeseen myös iloista puhallinorkesterin töräyttelemään oluenjuontimusiikkia. Kävelykadun ulkopuolella oli myös isoja istuskelualueita oluen hörppimistä varten.

Hengailualue. Taustalla Alexanderplatzin Fernsehturm.
Mieleenpainuvin kokemus tuli, kun ostin kirsikkaolutta. Tai ostamisen jälkeen. En ole aiemmin nähnyt ison miehen lyhistyvän niin pahasti, kuin silloin kun tarjoilija ilmoitti miehelle, että valitettavasti myi tuolle miehelle (osoittaen minua) viimeisen kirsikkaoluen.

Eväs. Kuvassa myös ProBier Krug.

Myyntikojut yrittivät erottua tuotteillaan, mutta myös koristeilla. Sitä ei aiemmin ole tullut ajatelleeksikaan kuinka erilaisimmista kojusista olutta pystyy myymään. Tai kääntäen - kuinka erilaiset asiat voidaan muuttaa oluenmyyntikojuiksi.

Tuulimylly myyntipaikan katolla.

Ihmismassan hitauden (ja päivän kuumuuden) vuoksi jaksoimme katsoa olutkatua vain noin kilometrin verran. Takaisinpäin kotiin suunnistimme sivukadulla, jossa oli huomattavasti rauhallisempaa ja nopeampaa kävellä. Se matka mitä väkijoukossa taitettiin 45 minuuttia taittui takaisin päin kymmenessä.

Näiden kylttien tarkoitus ei meille oikein selvinnyt.
Jotenkin tuntuu, että täällä on hieman hankala pysyä kärryillä missä tapahtuu milloin ja mitäkin. Tai sitten itseltä on vaan jäänyt se näppärin portaali vielä löytämättä. Keskiviikkoisin ilmestyvän Zitti -lehden jo tiedän, mutta mistä muualta Berliinin menovinkkejä kannattaa seurata?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti